Räjähdysherkkä Nuori

Keskustelu alkaa oven paiskonnalla, sellaisella huudolla, jollaista et edes tiennyt pienen lapsesi suusta lähtevän ja sellaisella kielellä, jota et ole vielä eläissäsi kenenkään käyttävän. Sellaista on olla räjähdysherkän teinin kanssa. Muistatko itse aikaa, jolloin olit teini-ikäinen? Se ei ole helppoa kenellekään ja varsinkin vihaherkkyys on sellainen asia, joka yleensä periytyy jommaltakummalta vanhemmalta.

Raivopuuskat säikäyttävät nuoren

Miltä se raivopuuska tuntuu. Se nousee kurkkuun kuin ohjus, yleensä vielä ilman mitään selkeää syytä. Koko pää tuntuu räjähtävältä aikapommilta ja suussa sylkirauhaset valmistautuvat huutoon. Sydän alkaa hakkaamaan tuhatta ja sataa ja pienen pieni kipinä, mistä kaikki on lähtöisin lopulta naksauttaa räjähdysliikkeen etenemään verbaalisesti ja fyysisesti ulos kehosta. Hetken raivon valtaisen huutamisen jälkeen, et edes muista mitä sanoit ja viidentoista minuutin itkun ja raivon ja oven paiskonnan jälkeen maatessasi oven pielessä hengästyneenä, et edes muista mistä kaikki on lähtöisin. Viha silti kuplii rinnassasi ja ajattelet vanhempiesi varmasti olevan maailman hirveimmät vanhemmat, mutta et vain saa mieleesi, miksi se nyt niin olikaan. Ajatuksesi kuitenkin ruokkivat vihan tunnetta ja puuskutat läkähtyneenä lattialla. Hetken rauhoituttuasi, et todellakaan saa päähäsi mistä ihmeestä suutuit niin paljon, että kaikki tämä tapahtui ja koitat pinnistellä, jotta muistisi virkistyisi. Näet vieläkin silmissäsi äitisi kauhistuneet kasvot, kuinka hän katsoo sinua kuin aaveen nähnyttä. Keittiössä on hiljaista. Mieleesi alkaa tulla ajatus siitä, että olet seonnut päästäsi. Olenko minä oikeasti nyt vain seonnut päästäni? Alat hiljalleen rauhoittumaan ymmärtämään, että se taisikin olla vain yksinkertainen kysymys: “Miten koulussa meni?”, mikä sai veresi niin kiehumaan. Miten hullu ja tyhmä voitkaan olla, että päästit tuollaisen raivon valloilleen? Mitäköhän vanhempasi nyt sinusta ajattelevat! Olet kahden tulen välissä, voisit mennä keittiöön ja pyytää anteeksi, mutta millä voit ikinä selittää äskeistä käytöstäsi? Et millään, joten on pidettävä tästä kiinni. En voi pyytää anteeksi, joten jatkat mököttämistä, ehkä he tajuavat jättää sinut rauhaan.

Tällaisia ajatuksia on hormonien vallassa olevan teinin päässä. Omalle tulisuudelle ja vihalle ei löydy syytä ja se hävettää ja pelottaa. Tuntuu, että ei ole kontrollia omasta tekemisestään enää. Ja tunne on tietenkin se, että se ei johdu teini-iästä vaan sinä vain olet tuollainen.

Miten voit auttaa ja tukea teini-ikäistä?

Tärkeintä on kertoa kasvavalle nuorelle, mitä on teini-ikä ja miten näitä raivokohtauksia tulee. Nuoren tulee tietää, että niille tulee loppu kun pahimmasta hormoni myllerryksestä päästään eteenpäin. Hyvinkin selkeä opastus ja tieto siitä, miten hormonit aiheuttavat mielialan radikaalejakin muutoksia, voivat auttaa teiniä ensin hyväksymään tuntemukset, jonka jälkeen niitä vasta voidaan lähteä kontrolloimaan. Jotain mitä ei tiedä, ei voi muuttaa. Tästä syystä taas kerran tiedon levitys on se ainoa ja tärkein ensiaskel mitä voidaan asian korjaamiseen ottaa. Kun asiasta ollaan keinolla millä hyvänsä, keskustelulla, kirjallisuuden syöttämisellä, video tai internetartikkelien linkittämisellä, saatu nuori lukemaan ja ymmärtämään, että valitettavasti nämä johtuvat kemiallisesta myllerryksestä, voidaan alkaa yhdessä tekemään suunnitelmia miten kohtauksia voidaan kontrolloida. Vihan hallintaa ja rauhoittumiseen vinkkejä löytyy paljon. Itsetutkiskelun avulla teini-ikäinen kasvaa kohti aikuisuutta. Ja kun seuraava vihan ja raivonpuuska iskee, on annettava nuorelle omaa aikaa ymmärtää ja rauhoittua, jonka jälkeen voidaan asiasta taas keskustella ja ehkä sitä seuraavaan raivonpuuskaan onkin jo tarpeeksi kunnolliset eväät saada se laantumaan puolet nopeammin. Prosessi on edennyt täydellisesti, jos joku kaunis päivä, rakas lapsesi saapuu ovelle takaisin kohtauksensa jälkeen ja posket punaisina pyytää sinulta anteeksi.